Miksi sanotaan chili sin carnea jos siinä ei ole lihan lisäksi chiliäkään? Papupadaksi? :D No, ei väliä, koska siitä tuli tosi hyvää! Tässä ohje, peräisin vegaaniliiton sivuilta:

Kuullota yksi sipuli öljyssä ja lisää 2 dl liotettua soijarouhetta. Lisää tämän jälkeen tölkillinen valkoisia papuja tomaattikastikkeessa, pussi herne-maissi-paprikaa, chilikastiketta ja valkosipulia maun mukaan. Kypsytä muutama minuutti voimakkaasti hämmentäen (palaa helposti pohjaan).

Itse jätin siis chilikastikkeen pois, lisäsin paprikaa, kidney-papuja sekä suolaa ja pippuria. Nami!

Ostin tänään suklaavanukkaan.

Se painaa 200 grammaa ja se maksoi alle euron. Se on valmistettu Saksassa. Maidon, kerman, glukoosi-fruktoosisiirapin, heravalmisteen, sokerin, muunnetun maissitärkkelyksen sekä aromin lisäksi se sisältää liivatetta sekä kolmea eri lisäainetta. Ai niin, ja kaakaojauhetta 1,9 prosenttia.

Äsken söin sen, ja voi kuinka hyvää se oli, mutta voi mikä morkkis siitä tulikaan!

Olen vannoutunut luomu-maitotuotteiden ostaja, mutta valitettavasti vanukkaita ei (ainakaan vielä) löydy luomuna ainakaan minun lähikaupasta. Joskus siis on sorruttava normitavalla tuotetun maidon tukemiseen. En tiedä, minkälaiset elinolot lypsylehmillä on Saksassa (olettaen, että se on myös maidon alkuperämaa), mutta tuskin ne ainakaan Suomen suurnavettoja pienemmissä tai mukavemmissa halleissa elelevät.

Kolmesta vanukkaan sisältämästä lisäaineesta yksi saattaa olla eläinperäinen (yhden taas on ainakin Wikipedian mukaan todettu aiheuttavan suolistovaivoja, jahas). Puhumattakaan sitten liivatteesta, joka varmasti on eläinperäinen. Totta puhuakseni en ostopäätöstä tehdessäni huomannut vanukkaan sisältävän liivatetta, muuten se olisi kyllä jäänyt hyllyyn. Sitä, mistä eläimestä peräisin kyseinen liivate nyt sattui olemaan, ei tuoteselosteessa mainita. Useimmin se kai siasta on?

Niin, ja sitten se kaakao. Siitähän on puhuttu jo pitkään, kuinka ainoastaan Reilun kaupan suklaata ostamalla pystyy takaamaan, että tuotteen alkuperä on oikeasti eettisesti hyväksyttävissä, eikä esimerkiksi lapsityövoimaa ole käytetty kaakaon alkutuotannossa.

Laskettaisiinko sitten, paljonko hiilidioksidipäästöjä syntyi tämän yhden saatanan vanukaspurkin rahtaamisessa Saksan Oberschöneggistä Hämeeseen? Jee!

Oikein maukas tuonti-sika-riistolehmä-lapsityövoima-ripulivanukas oli siis, nami!

Hiljast o.

Sain inspiksen kirjoittaa pitkästä aikaa, kun tutkiskelin tässä paraikaa nautiskelemani Pirkan juotavan, rukiisen metsämarjajogurtin aineslistaa. Sisältää mm. 1,5 % ruislesettä/spelttivehnää ja 4,5 % marjamehutiivisteitä. Että jahas, hienosti oon mennyt lankaan että tää olisi oikeasti jotenkin erityisen rukiinen ja sen myötä terveellinen. Tyypillistä. (Ja miten tää voi sisältää esim. porkkanatiivistettä?? Huhhuh.)

Oon nykyään jo melko tarkka siitä, mitä ostan kaupasta ja suuhuni pistän. Harvoin ostan maitotuotteita, jotka ei ole luomua, koska ne on muutenkin niin yliprosessoituja, ja jogurtitkin sisältää ties mitä lisäaineita. Yosan kauratuotteet on onneksi hyvä pelastus, sekä tietysti ihan luomujogurtit. Maitoa tai juustoa en juurikaan edes käytä nykyään, paitsi välillä pitää herkutella fetalla tai vuohenjuustolla, mmm. :)
En tiedä kumpi päätöksissä nykyään painaa enemmän, eläinten kohtelu ja muut ympäristöasiat (kuten ilmastonmuutos) vai oma terveys. Mua ällöttää vaan nykyään ihan hirvittävästi syödä ties mitä E-aineita ja muita.

Tein tässä pari päivää sitten hummusta ekaa kertaa itse. Ihan hyvinhän se onnistui, mutta olen vaan niin tykästynyt Maxosin hummuksen makuun (sen originaalin, en minkään maustetun), ettei sen voittanutta helposti löydy. Löysin myös herkullisimman yhdistelmän vähään aikaan: paahdettu ruisleipä, jonka päälle hummusta ja vuohenjuustosiivuja. Naminam!

Huomenna lähden pidennetyn viikonlopun mittaiselle Ruotsin-matkalle. Toivottavasti löytyy jotain hyvää kasvisruokaa :). Odotan myös innolla, millaisia ruotsalaiset junat ovat - en ole koskaan matkustanut junalla Suomen ulkopuolella. Jännää :D

Tein tänään uunijäätelöä! Se on ehkä vaativinta mitä olen ikinä kokkaillut, mutta onnistui loisteliaasti, sikäli mikäli maistajiin on luottaminen :)
Paistoin siis ensin sokerikakkupohjan, jonka leikkasin kolmeen pieneen uunivuokaan. Sitten siihen kerros mansikoita, vaniljajäätelöä ja päälle marenkivaahto, ja pariks minuutiksi uuniin. Omnom! Marenkivaahtoa jäi vielä yli, joten pursottelin siitä ihan oikeita marenkeja (niitäkin ekaa kertaa koskaan), ja kivoja makoisia tuli niistäkin.

Edelliseen merkintään viitaten muuten, tuo oviketjuasia on kunnossa... Kaveri vähän opasti, että siinä on sellanen nappula jota painamalla sen ketjun saa auki :D Voi luoja miten kirosin typeryyttäni siinä vaiheessa.

Tämä hippi on muuten käynyt viikonloppuna kolme (3) kertaa ulkona syömässä, oho! Perjantaiyönä tuli haettua kasvispizzaa paikallisesta kebabbilasta, ja siitä riitti lauantaiaamuksikin - mikään ei voita kylmää pizzaa aamupalana =)
Lauantaina tuli käytyä myös Rossossa, jossa söin vuohenjuustopastaa ja jälkiruuaksi metsämansikkapallon kinuskikastikkeella. Tänään Martinassa putki jatkui kun söin vuohenjuustoleivän (se oli kyllä harmittavan pieni..) sekä jälkkäriksi churroja kera suklaakastikkeen.

Sain tänään ensimmäisen parvekekasvin: perunanarsissin. Jeii. Haluaisin sinne myös esim. orvokkeja, mutta täytyy nyt katsoa olenko kesällä täällä hoitamassa niitä. Hmmh.