Se painaa 200 grammaa ja se maksoi alle euron. Se on valmistettu Saksassa. Maidon, kerman, glukoosi-fruktoosisiirapin, heravalmisteen, sokerin, muunnetun maissitärkkelyksen sekä aromin lisäksi se sisältää liivatetta sekä kolmea eri lisäainetta. Ai niin, ja kaakaojauhetta 1,9 prosenttia.

Äsken söin sen, ja voi kuinka hyvää se oli, mutta voi mikä morkkis siitä tulikaan!

Olen vannoutunut luomu-maitotuotteiden ostaja, mutta valitettavasti vanukkaita ei (ainakaan vielä) löydy luomuna ainakaan minun lähikaupasta. Joskus siis on sorruttava normitavalla tuotetun maidon tukemiseen. En tiedä, minkälaiset elinolot lypsylehmillä on Saksassa (olettaen, että se on myös maidon alkuperämaa), mutta tuskin ne ainakaan Suomen suurnavettoja pienemmissä tai mukavemmissa halleissa elelevät.

Kolmesta vanukkaan sisältämästä lisäaineesta yksi saattaa olla eläinperäinen (yhden taas on ainakin Wikipedian mukaan todettu aiheuttavan suolistovaivoja, jahas). Puhumattakaan sitten liivatteesta, joka varmasti on eläinperäinen. Totta puhuakseni en ostopäätöstä tehdessäni huomannut vanukkaan sisältävän liivatetta, muuten se olisi kyllä jäänyt hyllyyn. Sitä, mistä eläimestä peräisin kyseinen liivate nyt sattui olemaan, ei tuoteselosteessa mainita. Useimmin se kai siasta on?

Niin, ja sitten se kaakao. Siitähän on puhuttu jo pitkään, kuinka ainoastaan Reilun kaupan suklaata ostamalla pystyy takaamaan, että tuotteen alkuperä on oikeasti eettisesti hyväksyttävissä, eikä esimerkiksi lapsityövoimaa ole käytetty kaakaon alkutuotannossa.

Laskettaisiinko sitten, paljonko hiilidioksidipäästöjä syntyi tämän yhden saatanan vanukaspurkin rahtaamisessa Saksan Oberschöneggistä Hämeeseen? Jee!

Oikein maukas tuonti-sika-riistolehmä-lapsityövoima-ripulivanukas oli siis, nami!

Sain inspiksen kirjoittaa pitkästä aikaa, kun tutkiskelin tässä paraikaa nautiskelemani Pirkan juotavan, rukiisen metsämarjajogurtin aineslistaa. Sisältää mm. 1,5 % ruislesettä/spelttivehnää ja 4,5 % marjamehutiivisteitä. Että jahas, hienosti oon mennyt lankaan että tää olisi oikeasti jotenkin erityisen rukiinen ja sen myötä terveellinen. Tyypillistä. (Ja miten tää voi sisältää esim. porkkanatiivistettä?? Huhhuh.)

Oon nykyään jo melko tarkka siitä, mitä ostan kaupasta ja suuhuni pistän. Harvoin ostan maitotuotteita, jotka ei ole luomua, koska ne on muutenkin niin yliprosessoituja, ja jogurtitkin sisältää ties mitä lisäaineita. Yosan kauratuotteet on onneksi hyvä pelastus, sekä tietysti ihan luomujogurtit. Maitoa tai juustoa en juurikaan edes käytä nykyään, paitsi välillä pitää herkutella fetalla tai vuohenjuustolla, mmm. :)
En tiedä kumpi päätöksissä nykyään painaa enemmän, eläinten kohtelu ja muut ympäristöasiat (kuten ilmastonmuutos) vai oma terveys. Mua ällöttää vaan nykyään ihan hirvittävästi syödä ties mitä E-aineita ja muita.

Huomenna lähden pidennetyn viikonlopun mittaiselle Ruotsin-matkalle. Toivottavasti löytyy jotain hyvää kasvisruokaa :). Odotan myös innolla, millaisia ruotsalaiset junat ovat - en ole koskaan matkustanut junalla Suomen ulkopuolella. Jännää :D

Edelliseen merkintään viitaten muuten, tuo oviketjuasia on kunnossa... Kaveri vähän opasti, että siinä on sellanen nappula jota painamalla sen ketjun saa auki :D Voi luoja miten kirosin typeryyttäni siinä vaiheessa.

Tämä hippi on muuten käynyt viikonloppuna kolme (3) kertaa ulkona syömässä, oho! Perjantaiyönä tuli haettua kasvispizzaa paikallisesta kebabbilasta, ja siitä riitti lauantaiaamuksikin - mikään ei voita kylmää pizzaa aamupalana =)
Lauantaina tuli käytyä myös Rossossa, jossa söin vuohenjuustopastaa ja jälkiruuaksi metsämansikkapallon kinuskikastikkeella. Tänään Martinassa putki jatkui kun söin vuohenjuustoleivän (se oli kyllä harmittavan pieni..) sekä jälkkäriksi churroja kera suklaakastikkeen.

Sain tänään ensimmäisen parvekekasvin: perunanarsissin. Jeii. Haluaisin sinne myös esim. orvokkeja, mutta täytyy nyt katsoa olenko kesällä täällä hoitamassa niitä. Hmmh.

Mutta otsikkoonkin päässyt asia koskee jotain aivan muuta kuin ruuanlaittoa. Tämän uuden asuntoni ulko-ovessa on nimittäin turvaketju. No, minäpä sitten päätin koittaa sitä ja laitoin sen kiinni - eikä se enää auennut! Ei vaikka kuinka yritin, ja kun taskulampun kanssa tarkastelin tilannetta, niin siellä on joku aivan ihmeellinen metallilevy, jonka alle se ketjun pää on mennyt. Että jee. En kuitenkaan halunnut jäädä telkien taakse kämppääni ikuisiksi ajoiksi, joten ruuvasin turvaketjun toisen pään irti ovenkarmista. Oven saa auki, mutta turvaketju roikkuu tosi nätisti ovessa... Fail.

Tänään missioni on järjestellä asunto nyt vihdoin edes jotenkuten siistiksi ja sellaiseksi, että tänne kehtaa kutsua ketään.

• Kierrätys: Kierrätän mahdollisuuksien mukaan eli lähes aina biojätteet, lasit, metallit, pahvit ja kartongit, lehdet ja paperit, ongelmajätteet, sekä sitten se valitettava sekajäte.
• Ruoka: En syö lihaa (paitsi viime viikolla tilasin vahingossa eräässä helsinkiläiskahvilassa lihaleivän luultuani sen sisältävän vain juustoa), pyrin suosimaan luomu- ja Reilun kaupan elintarvikkeita (esim. ostamani kananmunat ja maitotuotteet on aina luomua), ja välillä kokeilen täysin vegaanisiakin vaihtoehtoja. Kalaa syön silloin kun sitä tarjotaan jossain (esim. vanhempien luona), mutta itse en osta; tonnikalaa välttelen, mutta olen antanut itselleni luvan ostaa krapulassa Subwayn tonnikalaleivän, koska se vaan on niin hyvää.
• Liikkuminen: En omista autoa, eli pyöräilen ja kävelen kaikki matkat täällä kotikaupungissani. Kauemmas mennessäni käytän julkisia, ellei ole kimppakyytimahdollisuutta, jolloin matkustaminen tulee huomattavasti halvemmaksi kuin esim. linja-auto.
• Näiden kolmen isomman asian lisäksi mm. pyrin ostamaan tarvitsemiani ja haluamani tavaroita ja vaatteita mahdollisimman paljon käytettynä esimerkiksi kirpputoreilta ja Huuto.netistä, suosin luomupuuvillasta tehtyjä vaatteita (ainakin niin paljon kuin lompakko antaa periksi), en pidä valoja päällä turhaan ja katkaisen virran esim. digiboksista kun en käytä sitä. Näitä pienempiä asioita voisi luetella aika paljon.
• Kannatan aktiivisesti esimerkiksi Facebookin välityksellä erilaisia ympäristömyönteisiä ja muita mielestäni kannattamisen arvoisia asioita, kuten Äänestä ydinvoima historiaan- ja Opintotuki indeksiin -kampanjoita, Porkkanamafian tempauksia sekä kaikenlaista ympäristö- ja etenkin ilmastomyönteistä toimintaa.
• Kuulun Vihreisiin nuoriin ja opiskelijoihin ja Amnestyyn, olen WWF:n ilmastokummi sekä Unicefin kuukausilahjoittaja.

Okei, tämä kaikki nyt kuulostaa lähinnä itsetunnon kohottamiselta ja ylpeilyltä, mutta tarkoituksena oli tehdä kartoitus siitä, mikä kaikki on jo kunnossa ekoelintapojen suhteen. Parannettavaa yhä on - etenkin siinä, mikä vaikuttaa omaan onnellisuuteeni ja mielenrauhaani.

Ideanani on siis toteuttaa tietynlainen "takaisin luontoon" -elämänmuutos. Ei, en aio muuttaa keskelle metsää telttaan asumaan, lopettaa kaiken elektroniikan käyttöä tai muuta vastaavaa. Mutta arkeani tahdon muuttaa. Tahdon elää paremmin, olla ahkerampi ja aktiivisempi, liikkua enemmän, siivota, kokata, lukea, käydä elokuvissa ja teatterissa ja ulkona syömässä ja kahviloissa, viettää ystävien kanssa enemmän aikaa, matkustaa, pyöräillä, leipoa, ostaa ja istuttaa ja hoitaa kasveja ja kukkia, katsella dokumentteja... Ja kaiken tahdon tehdä mahdollisimman ekologisesti, vähän kuluttaen, kotimaista suosien, ja niin edelleen. Hieno missio, eikö? :)

Tähän minua on innoittanut jo pitkäaikainen kiinnostukseni ympäristöasioihin (itse asiassa opiskelen alaa) sekä se fakta, että muutin juuri uuteen asuntoon pienehkön eteläissuomalaisen kaupungin keskustan laidalle - ja suunnanmuutos tuntuu hyvältä ja raikkaalta idealta. En enää tahdo istua tietokoneella kaikkia iltoja (tässä kohtaa voisi ehkä kysyä että miksi sitten perustan blogin, mutta se olkoon toissijainen seikka), ostaa eines- ja pakasteruokaa, joutua aina kysymään neuvoa kun alan kokkailla ruokaa, ja niin edelleen.

Jatkoa siis luvassa!